1. melontapäivä

Jyväskylästä Heinosniemeen

Lähtö Klaukkalasta klo 8 kajakit katolla ja runsas lounas Keljon Abc:llä juuri ennen lähtöä.

Sopivaksi lähtöpaikaksi katsoimme nelostietä ajaessamme yliopiston liepeillä olevan Mikkolanniemen uimarannan, jonne pääsi ajamaan autolla pyörätietä pitkin. 

Pakkasin oman kajakkini sen verran kiireesti eikä ennakkosuunnitteluni ollut ihan kohdallaan, että parin ensimmäisen päivän aikana kaikki tavarat tuntuivat olevan hukassa. Revalin tavaratilat täyttyivät lähes äärimmilleen, Bigfootissa tilaa tuntui olevan enemmän.

Pakatut kajakit tuntuivat yllättävän painavilta kantaa, mutta vedessä ne toimivat kuorman kanssa vakaammin kuin tyhjänä. Melonta tuntui tukevalta ja vakaalta.

Pääsimme liikkeelle klo 13. Aurinko paistoi, sivuvastainen tuuli 2-3 m/s, aallokko olematonta. Reitti kulki kapeahkoja ja suojaisia väyliä pitkin. Veneliikennettä oli juuri sen verran, että saimme ensikosketuksen moottoriveneen peräaaltoon pakatulla kajakilla.

Parin tunnin melonnan jälkeen poikkesimme jaloittelemaan ja uimaan Iso-poro – saaressa olevaan Päijät-majan rantaan. Maja vaikutti hylätyltä ja autiolta.

Isosta Porosta matka jatkui Säynätsalon ohi Muuratsalon länsilaitaa pitkin. Riihivuoren rinteet näkyivät hyvin selälle. Tuuli pysyi heikkona sivuvastaisena, ja edestä alkoi taivaanranta tummentua uhkaavasti. Meloimme Muuratsalon eteläpuolella olevalle Sudensaarelle, jonka rannat olivat kivikkoiset ja laituri melko korkea. Lastatun kajakin nosto laiturille ei onnistunut. Laiturilta laavulle oli jonkin verran kivikkoista kävelyä, ja ensimmäinen ruokatauko juoksutti meitä useampaan kertaan kajakeilta laavulle ja takaisin. Minulla oli kaikki tavarat kajakissa iloisesti sekaisin, ja sain kaivella rantakivikkoon huonosti tuetun kajakkini luukkuja useampaan kertaan löytääkseni kaiken tarvittavan.

Pidimme parisen tuntia pientä sade- ja ukkostaukoa Sudensaaren laavulla. Ilma selkeni, ja lähdimme ylittämään Ristinselkää, jota meripelastusseuran miehet pitivät etukäteen reittimme vaikeimpana paikkana. Olihan siinä toki aallokkoa, joka vaihteli sivuvastaisesta vastaiseen. Matiaksella ilmeni alkava kyynärpäävaiva, minkä vuoksi vaihdoimme melaa keskenään. Oli viisasta ottaa toiseksi melaksi mutkavartinen. Aallokko vaimeni illan mittaan loivaksi mainingiksi, jota meloimme sateenkaaren syttyessä Ristinselän laidalle.

Yhdeksän jälkeen aloimme etsiä yöpaikaksi suunniteltua Heinosnimen kärjessä olevaa Tervamäen retkisatamaaa. Satamaun ankkuritunnus lopulta löytyi kaislikkoalueen sisältä. Mitään muuta retkisatamaan viittaavaa ei löytynytkään, vain parikymmentä meriä matalaa kaislikkoista hiekkarantaa ja yksi tasainen telttapaikka ylempää rantapenkereeltä, sekin keskellä rannan polkua.

Päivän saldo n. 32 km ja melontaa viisi ja puoli tuntia