4. melontapäivä

Lehtisen saarista Ykskoivuun, Kelvenne

Nukuimme tavallista pitempään. Emme pitäneet aamulla kiirettä. Retki oli selvästi voiton puolella, ja tiesimme, että oman kunnon ja melonnan puolesta matka tulee nyt kokonaan tehdyksi. Saareen oli yöllä tullut meidän jälkeemme kolmen kajakin ja perämoottoriiveneen seurue. Seurue osoittautui toisesta yhteydestä tutuksi, ja saimme monia hyviä vinkkejä sopivista leiripaikoista.

Lähdimme liikkeelle vasta yhdeltä. Meloimme pysähtymättä Linnasaaren ja Virmailan saaren välistä Kelventeen pohjoispäähän Hietasaareen. Matka taittui nopeasti ja kevyesti. Hietasaaressa on kapea hiekkakannas, jossa on hiekkarantaa molemmin puolin. Pidimme kunnon uinti- ja ruokatauon huviveneilijöiden kansoittamalla rannalla.

Ennen viittä jatkoimme matkaa aurinkoisessa kelissä Kelventeen harjusaaren länsilaitaa seuraillen. Virmailan saaren jäätyä taaksemme poikkesimme Pitkälle hiekalle uimaan. Ranta on todella pitkä luonnonhiekkaranta, jonne mahtui melkoisen monta teltta- ja venekuntaa ilman, että siellä olisi vaikuttanut kovin asutulta. Maasto on tasaista ja sopivia telttapaikkoja riittävästi.

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Nimetön – niminen laguuni, jonne johti vain parimetrinen kapea kivien muodostama portti isolta selältä. Tasaista telttailumaastoa näytti olevan, ja veneilijöiden mukaan hyvä uintipaikkakin olisi ollut laguunin kohdalla ison selän puolella. Nuotiopaikka oli ihan kajakkirannassa, vessat siistit ja polttopuut kuivia. Paikalla olleet kaksi Bella-veneilijää kertoivat monista sopivista retkisatamista Päijänteen alueella ja Vesijärvellä.

Kelventeen alueen retkisatamat vaikuttivat yleensä siisteiltä ja maisemaltaan mukavilta. Sopivia telttapaikkoja on muualla kuin Hietasaaressa helposti löydettävissä. Rannat ovat matalia, mutta sopivasti syveneviä hiekkarantoja. Kompostivessat ovat siistejä, ja niissä on mukava asioida, kunhan ne tyhjennetään riittävän usein. Paperia kannattaa kyllä varata mukaan.

Viimeinen Kelventeen taukopaikoista oli Kirkkosalmi ihan eteläpäässä. Taas upea hiekkaranta, jonne leiriytyneet monet moottoriveneet saivat meidät kuitenkin jatkamaan vielä matkaa. Kävimme kävellen katsomassa saaren vastapuolen retkisatamaa, mutta reitti ei ollutkaan meille ihan selvä. Harjusaarta aikamme ylös ja alas käveltyämme näimme, että etsimämme ranta olikin kauempana kuin luulimme. Lisäksi siellä näytti olevat useita ”jahteja” leiriytyneenä.

Nimettömän veneilijöiden vinkistä jatkoimme vielä matkaa Ykskoivun saareen, jonka itälaidalta löysimme kerrotun mukaisen laguunin kapean kaislikkoväylän päästä. Laguuni vaikuttaa turhan komealta nimeltä metsäiselle sisälammelle, mutta tyyni ja rauhallinen paikka oli joka tapauksessa.

Paikalla ollut moottoriveneilijä yritti käsityksemme mukaan ajaa hienovaraisesti meitä pois laguunista. Hän kertoi heidän aina leiriytyneen siinä ja että vastarannalla olisi hyviä telttapaikkoja. Kerroimme vastarannalla näkemistämme telttailukieltomerkeistä ja päätimme pystyttää teltan tasaiselle rannalle. Moottoriveneilijä palasi veneelleen, ja hetken kuluttua lähti kovasti kaasuttaen kalliin näköiset onkivapansa rannalle unohtaen.

Matias laittoi kahdella trangialla muusia ja lihapullia, kun minä pystytin teltan ja sovin seuraavasta yöpaikasta Vääksyssä. Puhallettava Ilves-retkipatja, jonka oli ostanut kympillä Tarjoustalosta, oli alkanut vuotaa jo toisena yönä. Yritin paikata patjaa rakenneliimalla ja ilmastointiteipillä Lehtisen saaressa tuloksetta. Puhalsin sen kuitenkin vielä tänä iltana, vaikka se oli tunnin kuluttua lähes tyhjä. Onneksi telttapaikka ei ollut kalliolla tai kivikovalla hiekalla.

Päivän saldo n.25 km ja alle neljä tuntia melontaa