Retken idea

Kesällä 07 meloin Janakkalasta 3-tien varresta Hattulaan Mierolan sillalle. Tavoitteeni oli ehtiä iltaan mennessä Vanaja-veden Heinunlahteen, mutta Hämeenlinnassa alkanut sade ja vajavaiset eväät lopettivat mielekkään matkanteon 40 kilometrin ja kahdeksan tunnin melonnan jälkeen. Hiidenjoen-Vanajaveden melonnasta jäi kipinä meloa joskus pitempikin retki.

Kesällä 2008 pitkä retki jäi tekemättä, mutta korvautui jouluaattoon asti jatkuneella Klaukkalan Valkjärven kiertämisellä. Sain loppukesästä päähäni, että melon yksin Päijänteen päästä päähän. Liityin paikalliseen Latuun, ja aloin käydä säännöllisesti uimahalliharjoituksissa. Hallissa voi parhaiten harjoitella eskimopyörähdyksen ja erilaiset pelastautumistavat kokeneempien melojien opastuksella. Harjoituksen tuloksena eskimo ja melakellukepelastautuminen sujuivat jollain lailla jo ennen joulua.

Keväällä vävyni Matias päätti liittyä hankkeeseen mukaan. Teimme joitakin yhteisiä pikku harjoituslenkkejä, ja etsimme yhdessä Matiakselle sopivan vuokrakajakin. Pitkälle miehelle sopivaksi valittiin Welhon lasikuituinen Bigfoot ja melaksi Bracsan puoliksi hiilikuituinen mutkavartinen malli.

Aikaa retkelle varattiin heinäkuun viimeinen viikko ja kulkusuunnaksi todennäköisestä vastatuulesta huolimatta Jyväskylästä Lahteen. Tuntui jotenkin mukavammalta meloa kotiin päin, ja vastatuuleen meloessa rytmi ja melonta-asento ovat luontojaan paremmat. Tarkoitus oli tutustua lajiin ja kerätä kokemusta monen päivn mittaisesta retkestä.

1. melontapäivä

Jyväskylästä Heinosniemeen

Lähtö Klaukkalasta klo 8 kajakit katolla ja runsas lounas Keljon Abc:llä juuri ennen lähtöä.

Sopivaksi lähtöpaikaksi katsoimme nelostietä ajaessamme yliopiston liepeillä olevan Mikkolanniemen uimarannan, jonne pääsi ajamaan autolla pyörätietä pitkin. 

Pakkasin oman kajakkini sen verran kiireesti eikä ennakkosuunnitteluni ollut ihan kohdallaan, että parin ensimmäisen päivän aikana kaikki tavarat tuntuivat olevan hukassa. Revalin tavaratilat täyttyivät lähes äärimmilleen, Bigfootissa tilaa tuntui olevan enemmän.

Pakatut kajakit tuntuivat yllättävän painavilta kantaa, mutta vedessä ne toimivat kuorman kanssa vakaammin kuin tyhjänä. Melonta tuntui tukevalta ja vakaalta.

Pääsimme liikkeelle klo 13. Aurinko paistoi, sivuvastainen tuuli 2-3 m/s, aallokko olematonta. Reitti kulki kapeahkoja ja suojaisia väyliä pitkin. Veneliikennettä oli juuri sen verran, että saimme ensikosketuksen moottoriveneen peräaaltoon pakatulla kajakilla.

Parin tunnin melonnan jälkeen poikkesimme jaloittelemaan ja uimaan Iso-poro – saaressa olevaan Päijät-majan rantaan. Maja vaikutti hylätyltä ja autiolta.

Isosta Porosta matka jatkui Säynätsalon ohi Muuratsalon länsilaitaa pitkin. Riihivuoren rinteet näkyivät hyvin selälle. Tuuli pysyi heikkona sivuvastaisena, ja edestä alkoi taivaanranta tummentua uhkaavasti. Meloimme Muuratsalon eteläpuolella olevalle Sudensaarelle, jonka rannat olivat kivikkoiset ja laituri melko korkea. Lastatun kajakin nosto laiturille ei onnistunut. Laiturilta laavulle oli jonkin verran kivikkoista kävelyä, ja ensimmäinen ruokatauko juoksutti meitä useampaan kertaan kajakeilta laavulle ja takaisin. Minulla oli kaikki tavarat kajakissa iloisesti sekaisin, ja sain kaivella rantakivikkoon huonosti tuetun kajakkini luukkuja useampaan kertaan löytääkseni kaiken tarvittavan.

Pidimme parisen tuntia pientä sade- ja ukkostaukoa Sudensaaren laavulla. Ilma selkeni, ja lähdimme ylittämään Ristinselkää, jota meripelastusseuran miehet pitivät etukäteen reittimme vaikeimpana paikkana. Olihan siinä toki aallokkoa, joka vaihteli sivuvastaisesta vastaiseen. Matiaksella ilmeni alkava kyynärpäävaiva, minkä vuoksi vaihdoimme melaa keskenään. Oli viisasta ottaa toiseksi melaksi mutkavartinen. Aallokko vaimeni illan mittaan loivaksi mainingiksi, jota meloimme sateenkaaren syttyessä Ristinselän laidalle.

Yhdeksän jälkeen aloimme etsiä yöpaikaksi suunniteltua Heinosnimen kärjessä olevaa Tervamäen retkisatamaaa. Satamaun ankkuritunnus lopulta löytyi kaislikkoalueen sisältä. Mitään muuta retkisatamaan viittaavaa ei löytynytkään, vain parikymmentä meriä matalaa kaislikkoista hiekkarantaa ja yksi tasainen telttapaikka ylempää rantapenkereeltä, sekin keskellä rannan polkua.

Päivän saldo n. 32 km ja melontaa viisi ja puoli tuntia

2. melontapäivä

Heinosniemestä Haukisaarelle

Ensimmäinen telttayö sujui kohtalaisen hyvin. Aamupalan, uinnin ja leirin pakkaamisen jälkeen lähdimme kohti Kärkistensalmea puoli yhdentoista aikaan. Aurinko paistoi ja veden pinta oli lähes tyyni. Meloimme ilman paitaa ja melontaliiviä, ja kokeilin nyt hankkimaani avointa kesäpeitettä.

Kärkistensalmen kahvila oli pettymys, vaikka olimme etukäteen kuulleet sen olevan korkeintaan epämääräisen. Ainoa suomea puhuva oli ilmeisesti paikan isäntä. Saimme kuitenkin täytettyä juomavesivarastomme ja joimme munkkikahvit, koska tuntui olevan liian aikaista syödä kunnolla.

Tauko venähti aiottua pitemmäksi, koska

Matias päätyi selvittämään puolalaisen turistin ongelmaa ostamansa kiinalaisen perämoottorin kanssa. Puolalainen oli lisännyt bensan sekaan kymmenkertaisen määrän öljyä, eikä moottori suostunut käymään siksi kunnolla.

Yhden jälkeen pääsimme liikkeelle hyvässä kelissä, ja meloimme vajaat kaksi tuntia Pirttisaareen. Välillä vastaamme meloi pariskunta ja pikkuinen koira kaksikolla. Heiltä kuulimme vinkin seuraavaksi yöpaikaksemme, joka on kolmen kunnan rajalla oleva autio pikku Haukisaari. Saari on kuulemma vain melojien käytössä koska kivikkoisille rannoille on moottoriveneellä vaikeaa rantautua.

Pirttisaaressa oli sovittu tapaaminen veneilevän tuttavaperheen kanssa. Sauna oli sovitusti lämmin, mutta puut märkiä ja saunassa pientä ruuhkaa. Söimme tarjotun kaalikeiton, saunoimme haaleassa saunassa ja uimme. Pirttisaaren ranta oli jyrkkä ja tasaista telttapaikkaa ei ainakaan ensikäynnillä sattunut näköpiiriin.

Jatkoimme matkaa kuuden maissa illalla Vanhanselän keikuttavaan vasta-aallokkoon kohti Haukisaarta. Kilvensalmessa pidimme pikku kahvitauon yksityisellä veneenlaskupaikalla. Yleinen ranta olisi ollut parin sadan metrin päässä. Kärkistensalmen jälkeen otimme kaiken keitettävän veden suoraan järvestä, ja käytimme vesijohtovettä vain juomapulloissa Dexalin lisukkeena.

Haukisaaren matalakallioinen kärki näytti parhaalta rantautumispaikalta, mutta tuuli ja aallokko kävivät niin, että päädyimme kiertämään saaren ja nousemaan maihin tulosuunnassamme olleesta pikku kalliopoukamasta. Tasaista telttapaikkaa sai etsiä jonkin aikaa, ja lopulta pystytin teltan saaren sisäosan notkoon, joka sateella olisi voinut olla melko märkä paikka.

Työnjakomme alkoi luontevasti muotoutua niin, että minä rakensin leirin ja Matias huolehti ruuista. Purin kaikki tavarat kajakkini luukuista ja järjestelin uudelleen niin, ettei varamelan alla olevaa takaluukkua tarvitsisi kovin usein availla ja että ylipäätään tietäisin, missä mitäkin oli. Huuhtelimme vaatteemme yöksi kuivumaan ja ennen nukahtamista kävimme netissä katsomassa huomista säätä.

Päivän saldo n. 27 km ja melontaa reilut viisi tuntia

3. melontapäivä

Haukisaaresta Lehtisten saarille

Herätys 7.30. Aamutoimet hoidettiin nyt eilistä nopeammin ja selvisimme Vanhanselän ylitykseen jo kymmenen yli yhdeksän. Sää oli aurinkoinen ja välillä täysin tyyni. Melonta jatkui ilman paitaa vain kerros aurinkovoidetta suojana. Tyynessä melominen on loppujen lopuksi aika tylsää, koska matka ei tunnu etenevän. Vauhtia ei tyynessä huomaa. Ryhti painuu matalaksi takanojaksi, selkä väsyy ja vauhti laskee.

Parin tunnin tyynessä lillumisen jälkeen tulimme taivassalon eteläpuolelle Vuorissalon salmeen, jossa piti olla virkistysalueyhdistyksen retkisatama. Päädyimme vahingossa Jämsän pursiseuran laituriin, jossa keittelimme vähän evästä. Lähtiessämme huomasimme virkistysalueyhdistyksen laiturin kaislikkoisen, matalan salmen länsipäässä.

Kaksi tuntia kerrallaan osoittautui sopivaksi ajaksi istua kajakissa. Saviselkä ylittyi parissa tunnissa hiljaisen tuulen onneksi viritessä sivuvastaisena. Judinsalon ja Haukkasalon välisessä parin kilometrin salmessa päädyimme Haukkasalon puolelle, koska tuuli ei ollut kova, ja Haukkasalon puolella näkyi houkutteleva hiekkaranta. Näin tuli vaihdettua reitti Päijänteen itäpuolelta länsipuolelle kuin huomaamatta.

Haukkasalon luonnonhiekkaranta osoittautui paikalle sattuneen mustikanpoimijan mukaan lahtelaisen liikemiessuvun kesämökiksi. Koska mökki näytti asumattomalta ja hiekkaranta oli siitä riittävän erillään, pidimme jokamiehenoikeuden turvin pienen uinti- ja evästauon idyllisellä hiekkarannalla.

Jälkeenpäin arvioiden Haukkasalossa olisi ollut kunnon ruokatauon aika, mutta me jatkoimme aurinkoista melontaa suunnassa 180 astetta kohti seuraavaa horisontissa länsipuolella näkyvää niemenkärkeä. Niemessä ei näkynyt heti sopivaa rantautumispaikkaa ja niin jatkoimme taas kohti seuraava kärkeä.

Rakko alkoi painaa, ja reilun parin tunnin istuminen väsytti. Päätimme rantautua, mutta kohdalle sattunut veneenlaskupaikka oli vain karkeasta sepelistä laskettu liuska. Parin minuutin pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa. Niemen kärjen jälkeen päätimme jatkaa taas seuraavaan niemeen, mutta rannan tuntumassa. Ranta vaikutti melko asutulta, emmekä uskoneet sieltä sopivaa taukopaikkaa löytyvän.

Väsymys alkoi painaa, meloimme hitaasti ja hiljaisina, ja välimatkamme vaihteli sivusuunnassa. Tavoitteena oli seuraava niemenkärki. Väsytti ja mieliala laski. Yhtäjaksoista melontaa oli jatkunut Haukkasalosta kohta kolme tuntia. Puolessa välissä selkää reittimme kulki kahden pienen saaren välistä. Päätimme nousta niistä toiseen. Aluksi väittelimme siitä, kumpaan mennään, ja sitten kummalta puolen valittuun saareen noustaan. Niin päädyimme nousemaan eri puolista, minä ensimmäisiltä kallioilta ja Matias saaren takaa kivikosta.

Luoto osoittautui tarpeelliseksi taukopaikaksi. Keitimme hernekeittoa ja söimme purkin sikanautaa keitossa ja paljaaltaan. Otin kuvia ja lähetin kuvaterveisiä kotiin. Ilma viileni, ja vaihdoimme pitkähihaista päälle. Levähdimme.

Kuuden maissa olimme valmiit jatkamaan kohti Tehiniemeä. Emme poikenneet Ruolahteen, jota olin ajatellut etukäteen mahdolliseksi yöpaikaksi. Vastainen tuuli pysyi kohtalaisena, melonnassa tuntui hyvä rytmi ja matka joutui. Tehiniemen laiturissa keitimme pastaa ja kahvia. Lepäilimme, olimme yhteydessä kotiin. Päätimme jatkaa vielä illalla Tehinselän yli Lehtisen saariin.

Vähän yli yhdeksän, kun ilta alkoi vähän hämärtää, jatkoimme otsalaput valmiina matkaa. Sivuvastainen tuuli nosti puolimetristä aallokkoa ja välillä tihuutti vähän vettä. Otimme kuvia toisistamme Tehin majakalla, ja sitten kompassiin suunnan kartalta.

Kopioimani karttavihkon olin taitellut sillä tavalla ajattelemattomasti, että kartta ei jatkunut aukeaman yli vaan aina kääntöpuolella. Kenties juuri siitä syystä otimme suunnan väärään saareen eli liikaa oikealle. Tunnin hämärämelonnan jälkeen huomasimme, että joko olemme meloneet tuplanopeutta tai olemme väärässä paikassa, koska maisema ei vastaa karttaa. Lehtisen saaret näyttivät olevan aikalailla todellista lähempänä.

Aitasalon liepeillä pidetyn pienen navigointitauon jälkeen korjasimme suuntaa 30 astetta ja jatkoimme hämärtyvään yöhön. Muistelimme erannon määrää ja vaikutusta ja pohdimme ylipäätään suuntavirheen syntymisen syytä. Kompassin tarpeellisuus kajakissa tuli joka tapauksessa todetuksi ja myös kansikompassin helppo käyttö suunnanpidossa. Kompassi on kokoajan näkökentässä myös otsalampun valossa ja näyttää suunnan riittävän tarkasti.

Vartin yli yksitoista päädyimme otsalamput kiiluen pimeään Lehtisen saarten salmen retkisatamaan. Veneilijöitä oli grillikatoksessa iltaa istumassa, ja kuulimme että saunakin olisi vielä lämmin. Pystytimme rannan tuntumaan teltan, saunoimme otsalamppujen valossa ja menimme nukkumaan ilman kunnollista iltapalaa.

Päivän saldo n. 48 km ja melontaa yli yhdeksän tuntia

4. melontapäivä

Lehtisen saarista Ykskoivuun, Kelvenne

Nukuimme tavallista pitempään. Emme pitäneet aamulla kiirettä. Retki oli selvästi voiton puolella, ja tiesimme, että oman kunnon ja melonnan puolesta matka tulee nyt kokonaan tehdyksi. Saareen oli yöllä tullut meidän jälkeemme kolmen kajakin ja perämoottoriiveneen seurue. Seurue osoittautui toisesta yhteydestä tutuksi, ja saimme monia hyviä vinkkejä sopivista leiripaikoista.

Lähdimme liikkeelle vasta yhdeltä. Meloimme pysähtymättä Linnasaaren ja Virmailan saaren välistä Kelventeen pohjoispäähän Hietasaareen. Matka taittui nopeasti ja kevyesti. Hietasaaressa on kapea hiekkakannas, jossa on hiekkarantaa molemmin puolin. Pidimme kunnon uinti- ja ruokatauon huviveneilijöiden kansoittamalla rannalla.

Ennen viittä jatkoimme matkaa aurinkoisessa kelissä Kelventeen harjusaaren länsilaitaa seuraillen. Virmailan saaren jäätyä taaksemme poikkesimme Pitkälle hiekalle uimaan. Ranta on todella pitkä luonnonhiekkaranta, jonne mahtui melkoisen monta teltta- ja venekuntaa ilman, että siellä olisi vaikuttanut kovin asutulta. Maasto on tasaista ja sopivia telttapaikkoja riittävästi.

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Nimetön – niminen laguuni, jonne johti vain parimetrinen kapea kivien muodostama portti isolta selältä. Tasaista telttailumaastoa näytti olevan, ja veneilijöiden mukaan hyvä uintipaikkakin olisi ollut laguunin kohdalla ison selän puolella. Nuotiopaikka oli ihan kajakkirannassa, vessat siistit ja polttopuut kuivia. Paikalla olleet kaksi Bella-veneilijää kertoivat monista sopivista retkisatamista Päijänteen alueella ja Vesijärvellä.

Kelventeen alueen retkisatamat vaikuttivat yleensä siisteiltä ja maisemaltaan mukavilta. Sopivia telttapaikkoja on muualla kuin Hietasaaressa helposti löydettävissä. Rannat ovat matalia, mutta sopivasti syveneviä hiekkarantoja. Kompostivessat ovat siistejä, ja niissä on mukava asioida, kunhan ne tyhjennetään riittävän usein. Paperia kannattaa kyllä varata mukaan.

Viimeinen Kelventeen taukopaikoista oli Kirkkosalmi ihan eteläpäässä. Taas upea hiekkaranta, jonne leiriytyneet monet moottoriveneet saivat meidät kuitenkin jatkamaan vielä matkaa. Kävimme kävellen katsomassa saaren vastapuolen retkisatamaa, mutta reitti ei ollutkaan meille ihan selvä. Harjusaarta aikamme ylös ja alas käveltyämme näimme, että etsimämme ranta olikin kauempana kuin luulimme. Lisäksi siellä näytti olevat useita ”jahteja” leiriytyneenä.

Nimettömän veneilijöiden vinkistä jatkoimme vielä matkaa Ykskoivun saareen, jonka itälaidalta löysimme kerrotun mukaisen laguunin kapean kaislikkoväylän päästä. Laguuni vaikuttaa turhan komealta nimeltä metsäiselle sisälammelle, mutta tyyni ja rauhallinen paikka oli joka tapauksessa.

Paikalla ollut moottoriveneilijä yritti käsityksemme mukaan ajaa hienovaraisesti meitä pois laguunista. Hän kertoi heidän aina leiriytyneen siinä ja että vastarannalla olisi hyviä telttapaikkoja. Kerroimme vastarannalla näkemistämme telttailukieltomerkeistä ja päätimme pystyttää teltan tasaiselle rannalle. Moottoriveneilijä palasi veneelleen, ja hetken kuluttua lähti kovasti kaasuttaen kalliin näköiset onkivapansa rannalle unohtaen.

Matias laittoi kahdella trangialla muusia ja lihapullia, kun minä pystytin teltan ja sovin seuraavasta yöpaikasta Vääksyssä. Puhallettava Ilves-retkipatja, jonka oli ostanut kympillä Tarjoustalosta, oli alkanut vuotaa jo toisena yönä. Yritin paikata patjaa rakenneliimalla ja ilmastointiteipillä Lehtisen saaressa tuloksetta. Puhalsin sen kuitenkin vielä tänä iltana, vaikka se oli tunnin kuluttua lähes tyhjä. Onneksi telttapaikka ei ollut kalliolla tai kivikovalla hiekalla.

Päivän saldo n.25 km ja alle neljä tuntia melontaa

5. melontapäivä

Ykskoivusta Vääksyyn

Rauhallinen aamu Ykskoivun laguunissa. Aurinko paistoi ja oli lähes tyyntä. Eväistä oli valtaosa syöty, joten tavaratiloissa alkoi olla väljää. Siirtelimme painavampaa tavaraa etuluukuista taakse. Pääsimme liikkeelle ennen puolta yhtätoista. Kiirettä ei ollut, koska seuraavaan yöpaikkaan emme voisi mennä ennen ilta kuutta. Hinttolanselän ylitys tuulettomassa säässä kesti tunnin. Pulkkilanharjun sillat lähenivät pikkuhiljaa, ja arvuuttelimme, mistä kohtaa kulkee aukko Asikkalanselälle.

Juomatauolla keskellä selkää huomasimme, että hiekkapohja näkyy hyvin selvästi. Kokeilin melalla syvyyttä, mutta yltänyt pohjaan saakka 215cm pitkällä melalla. Kirkasta, vähän ruskehtavaa vettä. Pulkkilanharjun kesäkaupan laituri oli purettu ja uusi vasta rakenteilla. Kajakilla pääsi kuitenkin hyvin rantautumaan.

Täydensimme juomavesivarastot ja joimme munkkikahvit. Kello oli kunnon ruokailua ajatellen liian vähän. Itäeurooppalaiset varttuneet matkailuautoturistit olivat vallanneet lähes koko rannan ja laiturin hölmösti pysäköityine autoineen, telttapöytineen ja onkivapoineen.

Asikkalanselällä poikkesimme katsomassa pumppulaitosta, joka pumppaa pääkaupunkilaisille juomavettä. Yritimme varmistaa, että kävimme tarpeeksi lähellä tullaksemme tallennetuksi valvontavideolle. Pumppulaitoksen jälkeen Matias olisi tarvinnut uri-bagia, mutta halusi kokeilla tarkoitukseen minigrip-pussia. Ranta oli liian kaukana.

Ennen Vääksyä ohitimme kallioisen Linkosaaren. Koska kello oli vähän, poikkesimme saareen uimaan, valokuvaamaan ja kirjoittamaan matkapäiväkirjaa. Jossain vaiheessa näytti, että sadealue tulee kohti, ja lähdimme reippaasti melomaan kohti Vääksyn kanavan suuta. Vääksyn satamassa myöhästyimme viisi minuuttia lounasajasta ja jouduimme siksi tyytymään rasvaiseen pizzaan. Puolikas pizza mieheen olisi riittänyt. Sataman vessan peilistä näimme ensimmäisen kerran vajaaseen viikkoon aurinkoa saaneet kasvomme. Huh huh.

Puoli viiden maissa lähdimme kanavalle. Matias meni edellä, kun jäin virittelemään kameraa sopivasti ulottuvilleni. Meloin satama-altaasta kahden moottoriveneen välissä, kunnes takanani ajava päätti yhtäkkiä vetää kaasun pohjaan. Ensimmäinen aalto tuli syliin ja seuraavasta sain elämäni vauhdikkaimman surfin. Sain Matiaksen sadan metrin etumatkan lähes kiinni muutamassa sekunnissa. Onneksi surfausta on päässyt vähän harjoittelemaan ja ihmeeksi kamera ei juuri kastunut.

Kanavan ylitys oli hieno kokemus. Ahtauduimme sulkuun muutama ison ja yhden pienemmän moottoriveneen ja yhden purjeveneen kanssa. Veden nousu aiheutti jonkin verran pyörteitä, ja kajakkeja piti vähän ohjailla naarmuuntumisen välttämiseksi. Kajakissa kun ei ole lepuuttajia. Sulusta pois melottaessa veneiden peräaallot ja vastaantulevien aallot aiheuttivat melkoista keikutusta. Matias sai syliinsä liian kovaa sulkuun kiirehtivän vastaantulijan peräaallon, mutta pysyi pystyssä.

Pidimme yllä samaa vauhtia moottoriveneiden kanssa ja selvisimme reilun kilometrin mittaisesta kanavasta nopeasti ulos. Länsituuli nostatti Vesijärven puolelle keikuttavaa, yli puoli metristä ristiaallokkoa, jossa kameran suojaan saaminen vaati tasapainoilua. Aallokko tasaantui ja lopulta tyyntyi lähes olemattomaksi meloessamme selän yli kohti Veston saarta ja Harvoinniemeä. Soitin määräpaikkaamme Veston saaren suojasta, ja samalla jo näimme rannalla vilkuttavan veljeni, jonka mökillä nukuimme viimeisen retkiyömme.

Saunoimme ja söimme tukevasti. Vääksyn sataman raskas ja rasvainen pizza oli liikaa viikon verran pastalla ruokitulle vatsalleni. Hetken luulin, että retki vielä keskeytyy, mutta vatsavaivat rauhoittuivat yön mittaan. Uneen pääsy ei sujunut ihan helposti pehmeällä vuoteella ja sisämajoituksessa.

Päivän saldo 22 km ja melontaa 4:20

6.melontapäivä

Vääksystä Lahteen

Lähtö 8.45 tyynen Kajaanselän yli kohti Hännyssaaren aukkoa, josta pilkisti Lahden suurmäki. Tunnin ylityksen jälkeen poikkesimme Hännyssaaren retkisatamaan pienelle aamiaiselle. Tuulikin ehti nousta kohtalaisena ja suoraan vastaisena. Siisti ranta, vessat ja kunnon grillikatos, mutta tasaista telttapaikkaa ei varmaan helpolla löydä. Poijussa oli yksi moottorivene, jonka asukkaat näyttivät heräilevän.

Jatkoimme Komonselän länsilaitaa kohti Lahtea kohtalaisessa vastatuulessa. Sää pilvistyi, sade näytti lähestyvän pikku hiljaa. Räpäkänmäen reunalla poikkesimme rantaan paikassa, jossa oli muutama laakeampi kajakista nousua helpottava kivi ja pari metriä hiekkaista rantaa. Matias löysi erilaisia sieniä ja keräsi pienen pussillisen kantarelleja seuraavan aterian lisukkeeksi.

Vaihdoimme länsilaidalta itälaidalle tuulisessa Siikasalmessa. Yhden jälkeen ohitimme Isosaaren ja päädyimme Selkäsaaren rantaan suojan puolelle. Sillä puolella oli vaatimaton nuotiopohja, vanha muovituoli ja sileät kalliot. Kiersimme saaren selänpuolelta. Itälaidalla mantereen puolella oli kaksi laituria, joista matalammalle nostimme kajakit suojaan aallokolta.

Selkäsaaressa oli retken upein laavu ja näköala suoraan Karjusaareen ja Lahden keskustaan. Söimme tonnikala-kanttarellipastaa, joimme kahvia, lepäilimme ja kulutimme aikaa. Tuuli, ja sadepilvet nousivat.

Kolmen jälkeen lähdimme viimeiselle etapille tiukkaan vastatuuleen Karjusaaren ja Mukkulan leirintäalueen ohi. Paikallisen melontaseuran kaksikkojoukkueet näyttivät harjoittelevan selällä perämoottoriveneen kannustaessa. Niemen sataman aallonmurtajan päässä vastaan tuli vesitaso, joka nousi edestäni vastatuuleen lyhyen lähtökiidon jälkeen.

Neljältä iltapäivällä kajakkien keulat leikkautuivat Teivaanmäen sataman rantahiekkaan Lokki-ravintolan vieressä. Kuusi päivää ja satakahdeksankymmenta kilometriä oli Päijänteen ja Vesijärven vettä melalla lapettu. Nostimme kajakit rantalaiturille, istuimme hetken, ja kokosimme tavarat kuljetuskuntoon.

Päivän saldo 26 km ja neljä ja puoli tuntia