Kesällä 2008 pitkä retki jäi tekemättä, mutta korvautui jouluaattoon asti jatkuneella Klaukkalan Valkjärven kiertämisellä. Sain loppukesästä päähäni, että melon yksin Päijänteen päästä päähän. Liityin paikalliseen Latuun, ja aloin käydä säännöllisesti uimahalliharjoituksissa. Hallissa voi parhaiten harjoitella eskimopyörähdyksen ja erilaiset pelastautumistavat kokeneempien melojien opastuksella. Harjoituksen tuloksena eskimo ja melakellukepelastautuminen sujuivat jollain lailla jo ennen joulua.
Aikaa retkelle varattiin heinäkuun viimeinen viikko ja kulkusuunnaksi todennäköisestä vastatuulesta huolimatta Jyväskylästä Lahteen. Tuntui jotenkin mukavammalta meloa kotiin päin, ja vastatuuleen meloessa rytmi ja melonta-asento ovat luontojaan paremmat. Tarkoitus oli tutustua lajiin ja kerätä kokemusta monen päivn mittaisesta retkestä.
Tämähän onkin kätevä tapa lähteä melontaretkelle lukemalla ja katselemalla tätä juttua lämpimissä ja kuivissa sisätiloissa.
VastaaPoistaPäiväkohtaiset ja tekstiin liittyvät karttakuvat ovat iso apu seikkailun seuraamisessa. Liian usein saa luettavakseen matkaselostuksia kummallisine paikannimineen ilman mitään aavistustakaan siitä, missä mennään.
Jotenkin näin kokemattomasta tuntuu, että perinteinen saunomistunnelma vähän lässähtää kun on otsalamput otsalla. Päreiden polttaminen (konkreettisesti, ei kuvannollisesti) sopisi paremmin tyyliin.
Aika harvinaisen linnun olitte bonganneet 6. päivänä. Noita Mauleja on Suomessa vähemmän kuin liito-oravia.
Tästä melontaretkestä olinkin jo joitakin yksityiskohtia kuullut aikaisemmin, mutta tämä selostus laittoi ne yksittäisjutut asiayhteyteen.
Seuraavaksi inkkarikanootilla Yukon-joelle?