2. melontapäivä

Heinosniemestä Haukisaarelle

Ensimmäinen telttayö sujui kohtalaisen hyvin. Aamupalan, uinnin ja leirin pakkaamisen jälkeen lähdimme kohti Kärkistensalmea puoli yhdentoista aikaan. Aurinko paistoi ja veden pinta oli lähes tyyni. Meloimme ilman paitaa ja melontaliiviä, ja kokeilin nyt hankkimaani avointa kesäpeitettä.

Kärkistensalmen kahvila oli pettymys, vaikka olimme etukäteen kuulleet sen olevan korkeintaan epämääräisen. Ainoa suomea puhuva oli ilmeisesti paikan isäntä. Saimme kuitenkin täytettyä juomavesivarastomme ja joimme munkkikahvit, koska tuntui olevan liian aikaista syödä kunnolla.

Tauko venähti aiottua pitemmäksi, koska

Matias päätyi selvittämään puolalaisen turistin ongelmaa ostamansa kiinalaisen perämoottorin kanssa. Puolalainen oli lisännyt bensan sekaan kymmenkertaisen määrän öljyä, eikä moottori suostunut käymään siksi kunnolla.

Yhden jälkeen pääsimme liikkeelle hyvässä kelissä, ja meloimme vajaat kaksi tuntia Pirttisaareen. Välillä vastaamme meloi pariskunta ja pikkuinen koira kaksikolla. Heiltä kuulimme vinkin seuraavaksi yöpaikaksemme, joka on kolmen kunnan rajalla oleva autio pikku Haukisaari. Saari on kuulemma vain melojien käytössä koska kivikkoisille rannoille on moottoriveneellä vaikeaa rantautua.

Pirttisaaressa oli sovittu tapaaminen veneilevän tuttavaperheen kanssa. Sauna oli sovitusti lämmin, mutta puut märkiä ja saunassa pientä ruuhkaa. Söimme tarjotun kaalikeiton, saunoimme haaleassa saunassa ja uimme. Pirttisaaren ranta oli jyrkkä ja tasaista telttapaikkaa ei ainakaan ensikäynnillä sattunut näköpiiriin.

Jatkoimme matkaa kuuden maissa illalla Vanhanselän keikuttavaan vasta-aallokkoon kohti Haukisaarta. Kilvensalmessa pidimme pikku kahvitauon yksityisellä veneenlaskupaikalla. Yleinen ranta olisi ollut parin sadan metrin päässä. Kärkistensalmen jälkeen otimme kaiken keitettävän veden suoraan järvestä, ja käytimme vesijohtovettä vain juomapulloissa Dexalin lisukkeena.

Haukisaaren matalakallioinen kärki näytti parhaalta rantautumispaikalta, mutta tuuli ja aallokko kävivät niin, että päädyimme kiertämään saaren ja nousemaan maihin tulosuunnassamme olleesta pikku kalliopoukamasta. Tasaista telttapaikkaa sai etsiä jonkin aikaa, ja lopulta pystytin teltan saaren sisäosan notkoon, joka sateella olisi voinut olla melko märkä paikka.

Työnjakomme alkoi luontevasti muotoutua niin, että minä rakensin leirin ja Matias huolehti ruuista. Purin kaikki tavarat kajakkini luukuista ja järjestelin uudelleen niin, ettei varamelan alla olevaa takaluukkua tarvitsisi kovin usein availla ja että ylipäätään tietäisin, missä mitäkin oli. Huuhtelimme vaatteemme yöksi kuivumaan ja ennen nukahtamista kävimme netissä katsomassa huomista säätä.

Päivän saldo n. 27 km ja melontaa reilut viisi tuntia