Herätys 7.30. Aamutoimet hoidettiin nyt eilistä nopeammin ja selvisimme Vanhanselän ylitykseen jo kymmenen yli yhdeksän. Sää oli aurinkoinen ja välillä täysin tyyni. Melonta jatkui ilman paitaa vain kerros aurinkovoidetta suojana. Tyynessä melominen on loppujen lopuksi aika tylsää, koska matka ei tunnu etenevän. Vauhtia ei tyynessä huomaa. Ryhti painuu matalaksi takanojaksi, selkä väsyy ja vauhti laskee.
Parin tunnin tyynessä lillumisen jälkeen tulimme taivassalon eteläpuolelle Vuorissalon salmeen, jossa piti olla virkistysalueyhdistyksen retkisatama. Päädyimme vahingossa Jämsän pursiseuran laituriin, jossa keittelimme vähän evästä. Lähtiessämme huomasimme virkistysalueyhdistyksen laiturin kaislikkoisen, matalan salmen länsipäässä.
Kaksi tuntia kerrallaan osoittautui sopivaksi ajaksi istua kajakissa. Saviselkä ylittyi parissa tunnissa hiljaisen tuulen onneksi viritessä sivuvastaisena. Judinsalon ja Haukkasalon välisessä parin kilometrin salmessa päädyimme Haukkasalon puolelle, koska tuuli ei ollut kova, ja Haukkasalon puolella näkyi houkutteleva hiekkaranta. Näin tuli vaihdettua reitti Päijänteen itäpuolelta länsipuolelle kuin huomaamatta.
Jälkeenpäin arvioiden Haukkasalossa olisi ollut kunnon ruokatauon aika, mutta me jatkoimme aurinkoista melontaa suunnassa 180 astetta kohti seuraavaa horisontissa länsipuolella näkyvää niemenkärkeä. Niemessä ei näkynyt heti sopivaa rantautumispaikkaa ja niin jatkoimme taas kohti seuraava kärkeä.
Rakko alkoi painaa, ja reilun parin tunnin istuminen väsytti. Päätimme rantautua, mutta kohdalle sattunut veneenlaskupaikka oli vain karkeasta sepelistä laskettu liuska. Parin minuutin pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa. Niemen kärjen jälkeen päätimme jatkaa taas seuraavaan niemeen, mutta rannan tuntumassa. Ranta vaikutti melko asutulta, emmekä uskoneet sieltä sopivaa taukopaikkaa löytyvän.
Väsymys alkoi painaa, meloimme hitaasti ja hiljaisina, ja välimatkamme vaihteli sivusuunnassa. Tavoitteena oli seuraava niemenkärki. Väsytti ja mieliala laski. Yhtäjaksoista melontaa oli jatkunut Haukkasalosta kohta kolme tuntia. Puolessa välissä selkää reittimme kulki kahden pienen saaren välistä. Päätimme nousta niistä toiseen. Aluksi väittelimme siitä, kumpaan mennään, ja sitten kummalta puolen valittuun saareen noustaan. Niin päädyimme nousemaan eri puolista, minä ensimmäisiltä kallioilta ja Matias saaren takaa kivikosta.
Luoto osoittautui tarpeelliseksi taukopaikaksi. Keitimme hernekeittoa ja söimme purkin sikanautaa keitossa ja paljaaltaan. Otin kuvia ja lähetin kuvaterveisiä kotiin. Ilma viileni, ja vaihdoimme pitkähihaista päälle. Levähdimme.
Kuuden maissa olimme valmiit jatkamaan kohti Tehiniemeä. Emme poikenneet Ruolahteen, jota olin ajatellut etukäteen mahdolliseksi yöpaikaksi. Vastainen tuuli pysyi kohtalaisena, melonnassa tuntui hyvä rytmi ja matka joutui. Tehiniemen laiturissa keitimme pastaa ja kahvia. Lepäilimme, olimme yhteydessä kotiin. Päätimme jatkaa vielä illalla Tehinselän yli Lehtisen saariin.
Vähän yli yhdeksän, kun ilta alkoi vähän hämärtää, jatkoimme otsalaput valmiina matkaa. Sivuvastainen tuuli nosti puolimetristä aallokkoa ja välillä tihuutti vähän vettä. Otimme kuvia toisistamme Tehin majakalla, ja sitten kompassiin suunnan kartalta.
Kopioimani karttavihkon olin taitellut sillä tavalla ajattelemattomasti, että kartta ei jatkunut aukeaman yli vaan aina kääntöpuolella. Kenties juuri siitä syystä otimme suunnan väärään saareen eli liikaa oikealle. Tunnin hämärämelonnan jälkeen huomasimme, että joko olemme meloneet tuplanopeutta tai olemme väärässä paikassa, koska maisema ei vastaa karttaa. Lehtisen saaret näyttivät olevan aikalailla todellista lähempänä.
Aitasalon liepeillä pidetyn pienen navigointitauon jälkeen korjasimme suuntaa 30 astetta ja jatkoimme hämärtyvään yöhön. Muistelimme erannon määrää ja vaikutusta ja pohdimme ylipäätään suuntavirheen syntymisen syytä. Kompassin tarpeellisuus kajakissa tuli joka tapauksessa todetuksi ja myös kansikompassin helppo käyttö suunnanpidossa. Kompassi on kokoajan näkökentässä myös otsalampun valossa ja näyttää suunnan riittävän tarkasti.
Vartin yli yksitoista päädyimme otsalamput kiiluen pimeään Lehtisen saarten salmen retkisatamaan. Veneilijöitä oli grillikatoksessa iltaa istumassa, ja kuulimme että saunakin olisi vielä lämmin. Pystytimme rannan tuntumaan teltan, saunoimme otsalamppujen valossa ja menimme nukkumaan ilman kunnollista iltapalaa.
Päivän saldo n. 48 km ja melontaa yli yhdeksän tuntia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti