Rauhallinen aamu Ykskoivun laguunissa. Aurinko paistoi ja oli lähes tyyntä. Eväistä oli valtaosa syöty, joten tavaratiloissa alkoi olla väljää. Siirtelimme painavampaa tavaraa etuluukuista taakse. Pääsimme liikkeelle ennen puolta yhtätoista. Kiirettä ei ollut, koska seuraavaan yöpaikkaan emme voisi mennä ennen ilta kuutta. Hinttolanselän ylitys tuulettomassa säässä kesti tunnin. Pulkkilanharjun sillat lähenivät pikkuhiljaa, ja arvuuttelimme, mistä kohtaa kulkee aukko Asikkalanselälle.
Juomatauolla keskellä selkää huomasimme, että hiekkapohja näkyy hyvin selvästi. Kokeilin melalla syvyyttä, mutta yltänyt pohjaan saakka 215cm pitkällä melalla. Kirkasta, vähän ruskehtavaa vettä. Pulkkilanharjun kesäkaupan laituri oli purettu ja uusi vasta rakenteilla. Kajakilla pääsi kuitenkin hyvin rantautumaan.
Täydensimme juomavesivarastot ja joimme munkkikahvit. Kello oli kunnon ruokailua ajatellen liian vähän. Itäeurooppalaiset varttuneet matkailuautoturistit olivat vallanneet lähes koko rannan ja laiturin hölmösti pysäköityine autoineen, telttapöytineen ja onkivapoineen.
Ennen Vääksyä ohitimme kallioisen Linkosaaren. Koska kello oli vähän, poikkesimme saareen uimaan, valokuvaamaan ja kirjoittamaan matkapäiväkirjaa. Jossain vaiheessa näytti, että sadealue tulee kohti, ja lähdimme reippaasti melomaan kohti Vääksyn kanavan suuta. Vääksyn satamassa myöhästyimme viisi minuuttia lounasajasta ja jouduimme siksi tyytymään rasvaiseen pizzaan. Puolikas pizza mieheen olisi riittänyt. Sataman vessan peilistä näimme ensimmäisen kerran vajaaseen viikkoon aurinkoa saaneet kasvomme. Huh huh.
Puoli viiden maissa lähdimme kanavalle. Matias meni edellä, kun jäin virittelemään kameraa sopivasti ulottuvilleni. Meloin satama-altaasta kahden moottoriveneen välissä, kunnes takanani ajava päätti yhtäkkiä vetää kaasun pohjaan. Ensimmäinen aalto tuli syliin ja seuraavasta sain elämäni vauhdikkaimman surfin. Sain Matiaksen sadan metrin etumatkan lähes kiinni muutamassa sekunnissa. Onneksi surfausta on päässyt vähän harjoittelemaan ja ihmeeksi kamera ei juuri kastunut.
Kanavan ylitys oli hieno kokemus. Ahtauduimme sulkuun muutama ison ja yhden pienemmän moottoriveneen ja yhden purjeveneen kanssa. Veden nousu aiheutti jonkin verran pyörteitä, ja kajakkeja piti vähän ohjailla naarmuuntumisen välttämiseksi. Kajakissa kun ei ole lepuuttajia. Sulusta pois melottaessa veneiden peräaallot ja vastaantulevien aallot aiheuttivat melkoista keikutusta. Matias sai syliinsä liian kovaa sulkuun kiirehtivän vastaantulijan peräaallon, mutta pysyi pystyssä.
Pidimme yllä samaa vauhtia moottoriveneiden kanssa ja selvisimme reilun kilometrin mittaisesta kanavasta nopeasti ulos. Länsituuli nostatti Vesijärven puolelle keikuttavaa, yli puoli metristä ristiaallokkoa, jossa kameran suojaan saaminen vaati tasapainoilua. Aallokko tasaantui ja lopulta tyyntyi lähes olemattomaksi meloessamme selän yli kohti Veston saarta ja Harvoinniemeä. Soitin määräpaikkaamme Veston saaren suojasta, ja samalla jo näimme rannalla vilkuttavan veljeni, jonka mökillä nukuimme viimeisen retkiyömme.
Saunoimme ja söimme tukevasti. Vääksyn sataman raskas ja rasvainen pizza oli liikaa viikon verran pastalla ruokitulle vatsalleni. Hetken luulin, että retki vielä keskeytyy, mutta vatsavaivat rauhoittuivat yön mittaan. Uneen pääsy ei sujunut ihan helposti pehmeällä vuoteella ja sisämajoituksessa.
Päivän saldo 22 km ja melontaa 4:20
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti