Varusteet ja käyttökokemukset

Reval ja lasikuituinen Bigfoot –kajakit. Revlissa kansikompassi.
Kajakkien pituus ja nopeus on lähes sama, Bigfoot on jonkin verran Revalia tilavampi. Bigfootin eteen sijoitettu päiväluukku vaikeutti kartan pitoa kannella, mutta yhden lisähihnan virittely auttoi asiaa. Muuten edessä oleva päiväluukku on hyvin käyttökelpoinen ja Bigfootin isot pakkausluukut helppokäyttöiset. Revalin pakkaaminen vaatii enemmän kärsivällisyyttä ja suunnittelua.

Mukaan otettiin koottava, Matiaksen rakentama pienikokoinen kajakkikärry, jota ei lopulta tarvittu. Solumuovisia pyöreitä pötkylöitä olisi voinut olla pari lisää. Niillä voi estää kajakkia kolhiintumasta kivikoissa. Köysi osoittautui tarpeelliseksi varusteeksi. Alle kymmenen metriä riittää hyvin.

Melat: Suoravartinen Harmony Tortuga ja mutkavartinen Bracsa Typhoon. Pienilapainen Tortuga oli selvä suosikkimme kevyen käsiteltävyytensä takia. Typhoon oli hyvä ja kevyt sekin, mutta vaikutti tässä seurassa hieman urakkamiehen melalta. Typhoon piti vedessä erikoista rahisevaa ääntä, Tortuga sen sijaan joskus paukahteli vedon loppuvaiheessa kai syntyneiden ilmataskujen vaikutuksesta. Hyvä, että melat olivat erityyppisiä, koska melaa välillä vaihtamalla vältyttiin rasitusvammoilta. Varamelana kuljetimme Welhon katkaistavaa perusmelaa, joka alumiinivartisena naarmutti ikävästi kajakin kantta. Varamelaa ei tällä retkellä tarvittu.

Yleiskarttana käytimme 1:200 000 Fillari-GT:tä, joka kattoi hyvin tarvittavan alueen ja paljon muutakin järvi-suomea. Kopioin retkeä varten Päijänne-Vesijärvi merikarttasarjan A3-kokoon, jolloin mittakaavaksi tuli noin 1:50 000. Taittelin aa-kolmoset kaksinkerroin muovitaskulliseen A4-kansioon ja teippasin avoimet reunat kiinni. Taittelua olisi kannattanut miettiä hetki, koska nyt kartta jatkui taitteen puolelta sivun kääntöpuolelle eli mahdollisimman hankalasti. Teippaus ei pitänyt vettä, mutta karttavihko kesti märkänäkin koko retken ajan. Erikoiskartat olivat omassa kansiossaan ja kastuivat tietysti nekin.

Kartanluku osoittautui lukulasien käyttäjälle ongelmalliseksi. Märässä, hiostuneessa muovitaskussa oleva märkä tuloste ei ole kontrastiltaan ja tarkkuudeltaan paras mahdollinen. Kartan luku vaati aina ensin lukulasien kaivamista melontaliivin taskusta ja aurinkolasien sijoittamista jonnekin pois lukulasien tieltä. Retken puolessa välissä vaihdoimme kartat ja navigointivastuun tästä syystä Matiakselle. Etukäteen karttoihin piirtämäni punainen alustava reittiviiva levisi kastuessaan ja muutti kartat vaaleanpunalaikkuisiksi.

Teltta oli reilut kaksi meriä kanttiinsa oleva kupoliteltta. Jos teltta olisi pitänyt pystyttää kaatosateessa, se olisi kastunut sisältä. Teltan kaaret olisi hyvä olla ulkoteltassa, jonka sisään voi sisäteltan viritellä sateelta suojassa. Tai sitten teltta pystytettäisiin yhtenä pakettina niin, ettei sisäpuoli kastu.

Spriikeittimen nopeus (hitaus) sopi hyvin retken aikatauluun. Marinolia kului kuuden päivän retkellä vajaa litra. Tiesimme jo ennestään, ettei Trangian poltinta kannata säilyttää kattilan tai pannun sisällä makuhaittojen takia. Annoimme polttimen palaa aina tyhjäksi. Loppumatkasta keittämiseen tarvittavan polttoaineen määrän oppi arvioimaan melko tarkasti.

Ilmalla täytettävä makuualusta menee pieneen tilaan. Se on mukava vain jos se ei vuoda. Halpa Ilves-makuualusta alkoi vuotaa ensimmäisen yön jälkeen useasta eri kohdasta. Ilmeisesti patja ei kestänyt rullaamista ja taittelua. Korjausyritys ei onnistunut vaan lisäsi ilmavuotoja. Ilmatäytteinen retkityyny puolestaan (Vaeltaja, 5,95) oli paras retkivälinehankinta, mitä olen aikoihin tehnyt.

Juomavettä otettiin kerrallaan mukaan 4-5 litraa/kajakki. Loppumatkasta pidimme ylimääräistä vesikuormaa enemmän vakauttavana painona kuin juomistarpeen vuoksi. Tavalliset isot limupullot vaikuttivat kätevämmältä kuin kymmenen litran vetoinen vesipussi. Pussi muotoutuu hyvin tavaratilaan eikä hölsky, mutta sen käsittely muuten on hankalaa. Juomavettä otimme Jyväskylästä, Kärkistensalmesta, Pulkkilanharjulta ja Vääksystä.

Ruokaa varattiin yli viikoksi. Mukana oli erilaisia pussipastoja, lämminkuppeja useita laatuja, mysliä, puurojauhetta, tonnikalaa, sikanautaa ja peurasäilykettä. Hyla-maitoa varattiin mukaan kahden desin purkeissa aivan liikaa, noin kaksinkertainen määrä tarpeeseen nähden. Revitty ruisleipä säilyi neljä päivää, sulatejuusto ja leikkelemakkara syötiin kahtena ensimmäisenä päivänä. Näkkileipäpaketti tuli kotiin avaamattomana. Erilaisista myslipatukoista jäi osa syömättä, koska päädyimme syömään oikeaa ruokaa kaksi kertaa päivässä, päivällä ja illalla ennen nukkumaanmenoa. Viikossa näihin ruokiin ei vielä kyllästynyt. Hyvä oivallus oli Matiaksen sianlihaton salami, josta puukolla vedimme parin millin siivuja aina suolannälkään. Juomana käytimme pääosin pikakahvia ja laimeaa Dexalia, jota meni laimennettuna yli 12 litraa mieheen.

Kädet kuivuvat, kun niitä liottaa koko päivän vedessä. Rasvaa kannattaa käyttää vasta nukkumaan mennessä tai heti pitempien taukojen alussa, koska rasvan liukastamilla käsillä on ärsyttävää pidellä melaa. Tortugan hiilikuituinen varsi kaipaisi ehkä muutenkin vaikkapa kutistemuovia ympärilleen. Pyöräilyhanskat toimivat melko pitkään hyvin, kunnes rakkoja alkoi kehittyä sormien toiseen niveleen, missä sormikkaan sormi loppuu. Neopreenihanskat estävät rakkoja hyvin, mutta ovat melankäsittelyyn tunnottomat ja helteellä huomattavan kuumat.

Melontaviikko oli lämmin ja vaatteita tarvittiin vähän. T-paita ja shortsit huuhdeltiin illalla ja vedettiin taas aamulla päälle. Muutama päivä meni pelkillä uimahousuilla. Iltaisin tarvittiin pitkähihaista paitaa. Matias meloi suurimman osan matkaa avojaloin, minä käytin crocseja, jotka toimivat paremmin kuin mukana olleet avantouintikengät. Uiminen Crocsit jalassa on hankalaa, koska ne yrittävät kellua kaiken aikaa. Kuljetin uutta melonta-anorakkiani mukana etuluukussa, mutta en tarvinnut sitä lämpimässä säässä yhtään kertaa. Yöuni makuupussissa oli parhainta pitkä urheilukerrasto päällä ja sukat jalassa, vaikka yöt olivat lämpimiä.